Vuoden viimeiset kisat on kisattu ja hyvin menneen kisan jälkeen onkin kiva jäädä pienelle kisatauolle. Pakkaskisat eivät oikein meitä sytytä. Ensimmäinen rata toi vihdoin toisen nollamme, eikä tuplanollakaan ollut kaukana, mutta toisella radalla tipahti rima. Olen aiemminkin huomannut, että Kentsulla tulee putken jälkeisille aidoille hoppu. Se etsii ensin minut ja sitten vasta katsoo esteet. Kun este oli pahasti sivuttain, ei varautumisaikaa hyppyyn jäänyt. Noissa tilanteissa pitää jatkossa olla tarkempi. Kolmas rata olikin hauska...tiedän tehneeni koiralla pyörähdyksen, josta tuomari tuomitsi kieltäytymisen, mutta en kuolemaksenikaan muista missä radan kohdassa se tapahtui. Kertooko tuo sitten lajin kiihkeästä temposta vai minun dementiasta...päätelköön kukin itse. Eihän siitä välttämättä olisi kieltoa tarvinnut tuomita, mutta samapa se, koska sen takia aikavirhettäkin tuli 0,06 sekuntia. Anders Virtasen radat olivat helppoja ja nopeammat koirat veivät kärkisijat. Hyvistä tuloksistamme huolimatta eivät siis sijoituksemme korkeiksi kohonneet. Ohjaaminen tuntuu nyt aika hyvältä. Jotenkin tuntuu, että tarvittavat konstit alkaa olla olemassa, kunhan vaan saan radalla itsestäni kaiken irti ja Kentsulle menemisenmeininkiä lisää.
Videokuvaan pääsi vain B-rata. Koira varasti lähdössä ja minun kuuroille korville komentaminen kuuluu taustalla. Tomas kuvasi kännykällä takarivistä, koska Kentsu bongaa herkästi kuvaajan ja vilkuilee sitä kesken radan.